Heinäkuun alussa näin Twitterissä ilmoituksen, jossa kerrottiin Kemiran hakevan suomea puhuvia työntekijöitä Puolan toimistolle. Tiedustelin ilmoittajalta tästä lisätietoja ja lisätietojen perusteella lupasin laittaa hakemuksen. Päätös tapahtui hetken mielijohteesta ja hetkeä myöhemmin jo mietin että mihin olen lupautunut? Aloin kuitenkin hioa CV:täni kuntoon hakemusta varten.
CV:tä katsoessani mieleeni tuli ajatus? Pärjäisinkö? Olisiko englanninkielen taitoni riittävä? Minä sosiaalialan työntekijä pörssiyhtiössä töissä? Kiitos Jari Sarasvuon mahtavien podcastin osasin pysäyttää tämän ajatuskulun ja palata ajassa taaksepäin n.7 vuotta, jolloin olin hieman samankaltaisessa tilanteessa.
Aloitin 2010 sosiaalialan työurani kehitysvammaisten leiriohjaajana. Muistan silloin jo miettineeni, että miten ikinä tulen pärjäämään työssä kun minulla ei ole mitään kokemusta. Nuori (tyhmä ja tietämätön) kun olin, päätin kuitenkin kokeilla ja hoitaa työni niin hyvin kuin osasin. Kesän jälkeen minulle tarjottiin jatkosopimusta samalle säätiölle, mutta Helsinkiin kehitysvammaisten työtoiminnan ohjaajaksi. Työyksikköni tulisi olemaan leipomo ja työhönvalmennus.
Otin työn vastaan intoa puhkuen, kahden vuoden nuoriso-ohjaaja opintojen jälkeen minulle tarjottiin töitä ja vielä Helsingistä. Tutustuessani työpaikkaan vasta minulle konkretisoitui, että mihin olen itseni laittanut?. En osaa leipoa yhtään! Minun pitäisi osata ammatikseni ohjata kehitysvammaisia leipomaan ilman mitään taitoja.
Vietin 7 kuukautta työtehtävässä ennen kuin palasin takaisin koulun penkille ja minulle annettiin kiitettävät arviot työstäni. Näen nykyisen tilanteeni hieman samanlaisena kuin silloin. Ainoastaan iän myötä ammatillinen kompetenssini on kehittynyt ja olen oppinut kyseenalaistamaan itseäni, jota taitoa silloin minulla ei ole. Valitettavasti tämä ei aina ole kovin hyvä asia.
Laitoin hakemuksen Kemiralle, pääsin työhaastatteluun ja vielä toiseen työhaastatteluun. Haastattelut menivät mielestäni ihan hyvin ja minulle ilmoitettiin, että sain paikan Junior procurement officerina. Yritin siirtää aloitusta hieman myöhemmäksi, mutta lopulta sovimme että aloitan 6 viikon päästä hyväksymisestäni.
Asioiden järjestely Suomessa
Minulla on valtion virka yövalvojana ja ehdoton edellytys Kemiralle lähtemiseen oli palkattoman opintovapaan saaminen. Asuntosijoituskuviot ovat sellaisella tolalla, ettei minulla ole mahdollisuutta irtisanoa itseäni Suomessa. Lisäksi haluan, että minulle on varasuunnitelma jos Kemiralla asiat menevätkin pieleen.
Omaan asuntooni löysin helposti vuokralaisen, kun olin juuri vuokrannut sijoitusasuntoa samassa talossa. Kahdesta hyvästä hakijasta sain molemmat vuokralaisikseni.
Olen neuvotellut yhtiökumppanini (tästä myöhemmin) ja muutamien ystävien kanssa, että jos asuntoni vaativat remonttia tai muuta hoitoa niin he ovat lupautuneet auttamaan tarvittaessa. Erittäin pienissä hommissa ammattilaisten käyttäminen on suhteettoman kallista ja siksi pienet työt pystyy lähipiirissä olevat ihmiset hoitamaan.
Puola
Saavuin 30.8 Gdanskiin hoitamaan asioita valmiiksi ja 1.9 perjantaina aloitin työni Kemiralla. Olen tänään viettänyt ensimmäisen päivän perehdytyksessä ja ensi viikolla aloitan varsinaisen työnteon. Ensituntuma oli oikein hyvä, kollegat vaikuttavat erittäin mukavilta. Ensimmäisen päivän perusteella olen hyvin luottavainen siitä, että tulen selviämään työssä.
Sitten odotellaan aikanaan raporttia Puolan kulttuurista, miten se eroaa Suomesta 🙂
Ehdottomasti, kunhan pääsee tutustumaan rauhassa kulttuuriin ja tapoihin. Postauksessa en päivittänyt, että minulla on suomessa muutamia projekteja kesken joista varmaan vielä kuulette tämän vuoden puolelle 😉
Onnittelut uudesta työpaikasta! Ja onnea uuteen kulttuuriin ja uuteen elämään tottumiseen!
Kiitos. Kyllähän tämä (taas) on uusi seikkailu josta varmasti jää käteen paljon.
Onko sosiaaliala nyt taakse jäänyttä elämää? Itse teen juuri kehitysvammaisten kanssa nyt oppisopimustani, mutta enköhän koulun aikana ja viimestään oppisopimuksen jälkeen suuntaudu enemmän MT puolelle. Vaihtoehtoja landella vaan ei ollut oppisopimusta hakiessa. Kyllähän kehitysvammaiset menee mut ite haluun kuitenkin enemmän sellaisia ihmisiä kohdata työssä, joita voisi tsempata eteenpäin. Mitä tykkäsit ajasta kehitysvammaisten ohjaajana?
Onnea totaaliseen alanvaihtoon!
Olen opintovapaalla koulukodilta ja aina on mahdollisuus että palaan takaisin sinne Kemiran pestin jälkeen. Suoraan sanottuna se ei ole ihan ykkösvaihtoehto, koska yötyön vaikutukset kehoon ovat melko huonoja ja terveyden kannalta se ei ole hyvä vaihtoehto.
Pidin kehitysvammaisten kanssa tehtävästä työstä, olen työtavaltani ohjaaja en hoitaja ja siksi tein paljon hyvätasoisten kanssa työtä. Pari vuotta tein kehitysvammaisten kanssa työtä ja se oli kovaa työtä, joka toimi hyvänä pohjana lastensuojeluun siirtymisessä. Lastensuojelussa sain mielekkäämpiä haasteita ja sen vuoksi siellä olen viihtynyt pitkään. Olen ajoittain käynyt tekemässä vielä keikkatyötä kehitysvammayksiköissä ja oikeastaan vasta alkuvuodesta päätin etten enää keikkaile vaan keskityn täysipainoisesti sijoitusuraan, opiskeluun ja alanvaihtoon. Keikkatyötä kyllä olisi niin paljon kuin jaksaisi käydä tekemässä.
Olen tehnyt pitkään työtä ihmisten kanssa ja koen että kehitysvammatyössä ammattitaitoni menee hukkaan kun väittelen kehitysvammaisen kanssa pitääkö kengät laittaa ennen ulosmenoa tai lastensuojelussa pitääkö huoneeseen mennä ajoissa. Merkityksellistä työtä, mutta kaipaan uudenlaisia haasteita. En toki voi sanoa etten koskaan enää palaisi sosiaalialalle, koskaan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu.
Kehitysvammatyö ei ole helppoa eikä kovin kevyttä ja siellä kun aloittaa työhistoriansa, niin todennäköisesti seuraavissa työpaikoissa tulee pääsemään helpommalla. Mielenterveyspuolella tulee paljon vastaavankaltaisia tilanteita ja kroonikkojen kanssa taantumisen myötä osa on kehitysvammaisten tasolla joten hyvää pohjaa antaa.
Kiitos, että vastasit noin laajasti. Vahvisti omia ajatuksia siitä, etten ole valinnut väärää urapolkua kun itsellä kanssa on tavoitetila enemmän tuolla ei vammaisten puolella. Voi olla, että juuri vuorotyön takia tulen tekemään vielä isojakin ratkaisuja, mutta uskon ettei tämän koulun läpikäynnillä haittaa ole. Nytkin menossa ilta-aamu-ilta-aamu rytmi. Yötä en saa toistaiseksi tehdä enkä oikein haluaisikaan. Pari vuotta vielä aikaa miettiä missä tarjottaisiin haastavaa mielekästä työtä, kohtuullisella palkalla ja järkevillä työvuoroilla. Sosiaalialalta hankalampaa löytää semmoista paikkaa.
Mielenkiintoinen valinta lähteä matalapalkkaisempaan maahan kerryttämään varallisuutta. Mukavasti siellä toki maksetaan paikalliseen tasoon nähden.
Hei.
Kiitos palautteesta, tajusin itsekin että minun pitää kirjoittaa vielä toinen postaus tarkemmin miksi lähdin Puolaan.
Opintoihini liittyisi 3-5kk työharjoittelua ja valitettavasti Kouvola ei tarjoa kovin hyviä mahdollisuuksia palkalliseen työharjoitteluun ja siksi jouduin tehdä ratkaisuja. Laskin, etä jos lähtisin pk-seudulle harjoittelujan palkalla(jos edes saisin) niin käteen jäävä osuus olisi sama tai jopa pienempi kuin mitä saisi jos lähtisin Puolaan. Ulkomaille lähtöön on saatavilla taloudellista tukea koululta ja parilta säätiöltä, jolloin pääsen lähes suomen palkkoihin paljon edullisemmassa maassa. Lisäksi oletan että pörssiyhtiössä tehtävä työ vie enemmän eteenpäin kuin joku-sinnepäin-työ Suomessa.