Identiteetin kehityskaari ja tulevaisuus.

Olen blogissa avoimesti kertonut työtilanteestani ja yötyönaloittaessani tiedostin,  että se tulee aiheuttamaan minulle ammatillisen kriisin. Ennen yötyön aloittamista olin työskennellyt erilaisissa haastavissa sosiaalialan työpaikoissa n. 5 vuoden ajan ja siirtyminen yötyöhön tarkoitti siirtymistä työhön, jossa ei ole mitään ammatillista haastetta tai ammatillista tarkoitusta. Kesän ajan nautin äärettömän paljon yötyöstä ja sen mahdollistamista pitkistä vapaista. Odotin ammatillisen kriisin tulevan jo kesän aikana, mutta todellinen ammatillinen kriisi alkoi nostaa päätään vasta loppuvuodesta 2015. Aloittaessani yötyötä olin henkisesti varautunut siihen, että en viivy työssä vuosikymmeniä vaan ainostaan haluan kokeilla tehdä pelkkää yötyötä ja nähdä miten se sopii itselleni.

Yövuoroa tehdessä olen saanut etäisyyttä ‘omaan’ työhöni ja huomannut, etten enää pysty allekirjoittamana asioita samoin kuten aikaisemmin päivätyötä tehdessä. Olen pohtinut sosiaalialan eri työtehtäviä, enkä ole löytänyt riittävän kiinnostavaa työsektoria ja tehtävää, johon olisin valmis siirtymään. Olen tehnyt kohta vuoden yötyötä ja tänä aikana sijoitusharrastukseni on saanut entistä enemmän roolia omassa elämässäni, viimeaikoina olen alkanut pohtia voisinko vaihtaa alaa ja muuttaa harrastuksen työksi?.

Lyhyt kuvas suhteestani yrittäjyyteen

Nuoruuden elämän aallokossa loin omat defenssini, jotka olivat sosiaalisuus ja tilannetaju. Näiden avulla selvisin teini-iästä ja sen tuomista erilaisista haasteista. Tänä päivänä tiedostan, että nämä defenssit ohjasivat minua sosiaalialalle. Defenssien ansiosta olen harjoittelut ja oppinut paljon taitoja jotka ovat ajan myötä muuttuneet vahvuuksiksi ja tukeneet suoriutumistani sosiaalialalla.
Olen suhtautunut aina tekemääni työhön intohimoisesti ja siksi olen saanut paljon hyvää palautetta esimiehiltä ja kollegoilta työstäni. Olen nauttinut työskentelystä haastavien asiakkaiden kanssa ja olen vaihtanut työpaikkaa haastavammaksi sitä mukaan, kun koulutus ja taidot ovat lisääntyneet. Yötyötä tehdessä olen saanut tilaisuuden hypätä pois tästä oravanpyörästä ja päästä tarkastelemaan asioita objektiivisemmin.

Yötyöhön siirtymisen jälkeen olen huomannut, että minulla on aikaa ja energiaa olla sosiaalinen myös vapaa-ajalla. Vapaa-ajan lisäännyttyä minulla oli myös mahdollisuus jatkaa harrastuksia, jotka olivat jääneet vähäisemmälle huomiolle hektisen työelämän tahdin vuoksi. Päivätyötä tehdessäni olin ylpeä ja ammatillisesti hyvin kiinnostunut kehittymään omassa työssäni. Jälkeenpäin voin huomata, että asenteeni työhön oli lähellä pakkomiellettä kuin intohimoa, niiden ero häilyvä ja hiuksen hieno. Voin sanoa eläneeni ammatillisessa-oravanpyörässä. Yötyön myötä työn merkittävyys elämässäni väheni ja sen myötä minulle jäi aikaa ja energiaa kohdistaa sitä muihin kiinnostuksen kohteisiin.

Erityisesti sijoitusharrastus sai merkittävästi enemmän aikaa ja huomiota elämässäni, tällöin myös identiteettini sosiaalialan työntekijästä alkoi hitaasti muuttua kohti sijoittajan identiteettiä. Ehdin tehdä yötyötä vain muutamia kuukausia kun ostin sijoitusasunnon ja heti perään toisen. Näiden ostosten myötä harrastus muuttui pienestä sijoitusharrastelusta myös taloudellisesti merkittävämmäksi toiminnaksi. Jälkeenpäin voidaan miettiä ostinko asunnot identiteettikriisin syvimmässä vaiheessa vai järjestelmällisesti sijoituksiksi. Jokainen reagoi (identiteetti)kriisiin eri tavalla, minä nähtävästi ostamalla asuntoja,  pitkää jatkossa varoa kriisejä tai tulee kalliiksi.

Minäkuva muodostuu elämänkokemuksien ja valintojen myötä. Omat defenssini ovat ohjanneet elämääni ensin ammatinvalinnassa, myöhemmin työpaikoissa ja lopulta muuttuneet osaksi pysyvää minäkuvaani. Sosiaalialan opiskelu on tarjonnut paljon tietotaitoa reflektoida omaa elämää ja sen eri vaiheita ja niiden vaikutuksia minuun itseeni.  6½ vuoden opiskelu alalle ja lähes saman verran työskentelyä alalla on tehnyt minusta sosiaalialan ammattilaisen.

Mitä nyt?

Sijoitusharrastukseni alkoi sosiaalialan amk-opintojen puolivälissä (2012) ja melko nopeasti siitä muodostui oma henkireikäni. Psyykkisesti kuormittavan työn, tiukan opiskelutahdin ja muiden kiireiden keskellä pystyin parhaiten rentoutumaan lukemalla sijoitusblogeja ja -kirjallisuutta. Sijoittamiseen liittyvä rationaalisuus ja luonne oli täysin päinvastaista kun silloin tekemäni työ. Asteittain sijoitusvarallisuuden kehityksen myötä myös identiteettini sijoittajana kehittyi ja harrastuksesta alkoi tulla elämäntapa. Viimeisen vuoden aikana olen käynyt paljon sisäistä puhetta itseni kanssa ja alkanut punnitsemaan ammatillisia intressejäni ja elämän suuntaa.

Blogin myötä olen saanut muutamia erittäin kannustavia palautteita ja mielenkiintoisia yhteistyötarjouksia, jotka ovat vahvistaneet tunnettani siirtyä sosiaalialalta kohti työskentelyä talouden parissa. Olen aloittanut projektia jossa työskentelen sivutoimisesti talouden parissa yhdistäen sosiaalialan osaamistani. Olen jättänyt työpaikalleni sivutoimilupa-anomuksen ja sen saaminen määrittää pystynkö aloittaa projektin jalkauttamista kohti asiakastyötä. Teorissa en näe estettä, mutta ei voi olla varma ennen kirjallista lupaa. Blogaan projektin etenemisestä tai etenemättömyydestä lähikuukausina. Aion hakea kevään yhteishaussa ammattikorkeakouluun opiskelemaan liiketaloutta monimuoto-opintoihin. Mikäli tutkinto-oikeutta en onnistu saamaan, harkitsen vahvasti polkuopintojen aloittamista.

Tällä hetkellä on muutamia erilaisia asioita, joita vuoden 2016 aikana voi tapahtua ja tervetuloa seuraamaan blogia ja matkaa kohti uusia tuulia elämässä!.