Nuukablogin ensimmäinen vieraskynäkirjoitus ja kunnian saa Violecia, jonka tunnemme paremmin mihinrahakuluu blogin kirjoittajana.
Hei kaikki Nuukablogin lukijat!
Olen 33-vuotias turkulainen nainen, ja pidän raha-aiheista blogia “Mihin se raha menee? -pienituloisen pihistelyä” osoitteessa https://mihinrahakuluu.blogspot.fi/
Aloitin blogini tammikuussa 2014 hetken mielijohteesta. Sain päähäni alkaa järjestelmällisesti pitää kirjaa aivan kaikista menoistani, ja myös esitellä blogissani kaiken ostamani. Vaikka blogini aloitus tapahtui luonteelleni yllättävänkin spontaanisti, päätin heti sitoutua vähintään vuodeksi.
Niinpä vuoden ajan kirjoitin blogissani viikoittain yksityiskohtaisesti, mihin kaikkeen rahani oli mennyt, ja esittelin valokuvin, mitä kaikkea olin ostanut. Olin aiemmin vuosien ajan hieman epämääräisesti kirjannut ylös, kuinka paljon kokonaisuudessaan minulla oli mennyt rahaa kuukausittain, mutta nyt halusin itsellenikin selvittää, mihin eri kategorioihin euroni jakautuivatkaan.
Ensimmäisen vuoden intensiivisen selonteon jälkeen päätin jatkaa blogiani toistaiseksi niin kauan, kuin hyvältä tuntuu, ja nyt kirjoitteluni jatkuu jo viidettä vuotta. Nykyään en enää tee yksityiskohtaisia viikkopostauksia, mutta kerron kyllä edelleen tuloistani ja menoistani tarkasti kuukausittaisissa kirjoituksissa.
Minä olen numeroihminen. Rakastan lukuja, matematiikkaa ja logiikkaa. Tykkään pitää tilastoja. Sen lisäksi, että lasken eri prosenttiosuuksia tulojeni ja menojeni ja säästöjeni jakautumisesta, olen mm. laskeskellut kuinka monena päivänä vuoden 2014 aikana en kuluttanut rahaa mihinkään tai mikä oli helmikuussa 2017 kaikkien ostamieni ruokien keskimääräinen kilohinta. Lasken ja listaan myös blogin ulkopuolisessa elämässäni erinäisiä asioita, esimerkiksi sitä nyt viidettä vuotta, kuinka monta kilometriä on tullut pyöräiltyä.
Minun säästöt numeroina
Tässä esimerkkinä konkreettisista luvuista ja pihiyteni asteesta vaikkapa yhteenveto viime vuodelta 2017;
– Tuloni oli alle 14000 € (n. 1160 €/kk)
– Menoni oli alle 3200 € (n. 265 €/kk)
– Säästin yli 10700 € (n. 895 €/kk)
– Säästöprosenttini oli 77.
Blogini aikana kirjatut säästöprosentit
Kaikenkaikkiaan vuosina 2014-2017 säästin siis 65 % tuloistani (770 €/kk, tulojen ollessa 1185 €/kk ja menojen 415 €/kk).
Se mikä minut ehkä erottaa muista aiheesta bloggaavista, on pihistelyni suuruus ja pitkäaikaisuus. Olen aina ollut luonteeltani erittäin säästäväinen, ja blogissa kertomani rahallisesti niukka elämä tuntuu minusta ihan normaalilta ja luontevalta. Superpihistely tuntuu hyvältä. Tuntuu hyvältä olla kuluttamatta rahaa kaikenlaisiin turhuuksiin. Yhtenä elämäntapani suurena motivaattorina on se, että en kuluttaisi kovin paljon luonnonvaroja. Saankin elämääni paljon iloa ja merkitystä mm. luonnosta. En siis pinnistele ja puristele missään säästöhaasteissa tai koe joutuvani luopumaan jostain tärkeästä sen vuoksi, että haluaisin säästää rahaa. Minä vain elän mieluistani elämää ostelematta kaikkea turhaa, ja rahaa säästyy. En käytä minkäänlaisia budjetoituja kikkakolmosia (“säästä itsellesi ensin”, “tee palkkapäivänä automaattiset tilisiirrot sijoituksiin, laskutilille ym.”), vaan säästöön jää jälkikäteen kaikki se, mikä ei kulunut. Minulle on nyt pienituloisuudestani huolimatta pienten menojeni ansiosta kertynyt velaton kaksionpuolikas, runsas vararahasto, ja hienojen kanssabloggaajien innostamana jo mukava osakeindeksirahastopottikin.
Ja millä tavalla suuret säästöprosentit jopa pienillä tuloilla sitten on oikein mahdollista? Pitämällä pakolliset kulut pieninä ja ylimääräiset kulut vielä pienempinä. Koska minulla pakolliset kiinteät kulut on lähinnä velattoman omistusasunnon vastike ja ruoka (yhteensä alle 200 €/kk), jää pienistäkin tuloista melko paljon käytettäväksi joko vapaaehtoisiin menoihin tai säästettäväksi. Osittain olen onnekas, kun pakollisiin menoihini ei kuulu esim. suuria sairauskuluja, osittain olen tietoisesti valinnut, että en kelpuuta kiinteisiin kuukausimenoihini mitään turhaa. Asumiskulujen jakamisella puolison kanssa on tietenkin hyvin suuri merkitys, sinkkuna en samoihin lukuihin pääsisi. Ruokakuluni taas on pienet esim. siksi, koska teemme paljon ruokaa itse, mm. lähes kaiken leivän, mitä syömme. Minulla ei onneksi ole mitään ruokavaliorajoitteita, jotka tekisi ruokamenoistani suuret, ja olen kasvispainotteinen sekasyöjä. Ostamme paljon edullisia raaka-aineita, emmekä heitä ruokaa roskiin; kalliita elintarvikkeita ostamme vain harvoin, ja pieniä määriä. Ostamme paljon tarjouksessa olevia tuotteita, esim. sesonkikasviksia, ja suurimman osan ruuista ostamme Lidlistä.
Tervetuloa tutustumaan blogiini, johon sopii erinomaisesti Nuukankin blogin motto “Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot!”
-Terveisin Violacea
Violacea on kyllä onnistunut kuukaudesta (vuodesta) toiseen yllättämään säästöprosenttiasteellaan. Aivan huimia lukuja.
Violacea on hyvä esimerkki miten pienillä tuloilla voi myös säästää ja myös isku vastan kasvoja niille, jotka itkee ettei riitä raha säästämiseen tai saati sijoittamiseen.
Ilen monesti hänen luvuista puhunut ja suositellut tutustumaan hänen blogiin
Eli käytännössä tässä blogissa esitetään hyvin kuinka työttömyystuki voidaan suoraan säästää. Onko työttömyystuki tällöin tarpeen?
Aina voisi esittää vastakysymyksen, onko sitten oikein että valtio rahoittaa kun työttömyystuet narkataan tai ryypätään? Säästäminen on itseasiassa yhteiskunnalle hyvä ratkaisu, koska em. henkilö sijoittaa varallisuutta, josta tulevaisuudessa maksaa myös veroja. Eli valtio rahoittaa sijoituksia ja myöhemmin toki perintöveron kautta saa omansa pois, joten kyllä valtio pitää huolen että omansa saa 🙂
Toki pienemmälläkin pärjäisi, mutta oletan ettei tämä ole kovin mainstream elämäntapa ja moni muu ei pärjäisi ja siksi tukien laskmienn on hankalaa. Toki tokien kohdetuminen, määrä ja tapa on suuri ja monimutkainen teema josta voisi puhua pitkään.
Jeps, voi miettiä esim. sitä, että olisiko parempi, että olisin kuluttanut kaikki rahani vaikkapa viinaan ja matkusteluun, enkä säästänyt ollenkaan. Tällöin yhteiskunta voisikin maksaa mulle pelkän työttömyyskorvauksen lisäksi myös asumistukea ja toimeentulotukea.
Omasta mielestäni ei kuulostaisi järkevältä, että paljon rahaa tuhlaava saisi enemmän tukea kuin säästeliäs.
Sitä toki voi pohtia, toiminko jotenkin moraalisesti paheksuttavasti, kun nostan minulle lain mukaan sallittavaa tukea, kun ilmankin pärjäisin. Samalla tämän pohdinnan voisi kuitenkin sitten ulottaa koskemaan esim. sitä, onko moraalisesti väärin hakea verovähennyksiä, jos ilmankin pärjäisi… Tai hakea lapsilisiä, jos ne menevät säästöön eikä kulutukseen.